2005 kesän kynnyksellä minulla todettiin parantumaton syöpä Multippeli Myelooma. Kyllä koko maailma romahti sillä hetkellä, tässäkö se minun taival sitten oli? Tk:n lääkäri ei juuri pitkää ennustetta antanut, enimmillään 4v. Hoidot aloitettiin Kysissä juhannuksena ja syksyllä syöpäsoluja ei ollut havaittavissa ja niin suoritettiin omien kantasolujen siirto. Kasvatin viikon verenkiertoon soluja ja ne kerättiin afereesikoneella talteen ja sitten parin viikon kuluttua takaisin minulle. Kolme viikkoa meni osastolla kuumeessa ja pahoinvoidessa, ajattelin, että tästä en selviä. Mutta niimpä vain selvisin ja hyvää aikaa oli puolitoista vuotta. Vasen lonkka äityi todella kipeäksi kesän 2007 aikana. Magneettikuvaus paljasti suuren plasmasytooman lonkan sisällä. Siihen annettiin sädehoitoa, kun leikata ei voinut. Olin sairastamisen ajan opiskellut Siivousteknikon erikoisammattitutkintoa ja sain valmistumispaperit kaksi viikkoa ennen eläkkeelle jäämistä. Tosin sairauslomalla olin ollut koko ajan. Työni koulun keittäjä-siivooja-talonmiehenä oli niin raskas, ettei minusta ollut siihen enää. Syöpä on suomeksi luuydin-syöpä ja se syö luuta sisältä päin, kasvattaa myös veren ja virtsan paraproteiini pitoisuuksia, joka on huono asia. 2007 vuoden syyspuolella sain taas kovat lääkkeet, joilla syöpä saatiin asettumaan ja alettiin etsiä luuytimen luovuttajaa. Sellainen löytyi rekisteristä jostain päin maailmaa ja aloin valmistautua luuytimen vaihtoon. Tammikuussa 2008 puhkesi suoli ja minulle laitettiin avanne. Se suolen puhkeaminen oli niin tuskaisa, että olin varma etten siitä selviä. Kolme viikkoa meni sillä reissulla. Leikkaushaava tulehtui vielä ja kotiin lähtiessä sitä oli auki noin 20 cm. Kotisairaanhoito kävi kotona hoitamassa haavan umpeen. Minusta tuli siisti siivousteknikko jolta oma paskakin meni pakettiin. Sitten koitti päivä lähteä Meilahteen keskustelemaan siirrosta. Kauhukuvat maalattiin eteen, mitä tuleman pitää. Kuulin vain, että on 10% mahdollisuus parantua. Tiesin heti, että siirto tehdään, vaikka piti vielä viikko kotona miettiä. Sitten siirto tehtiin ja se oli helppo, tosin lääkkeet joita jouduin syömään muuttivat ulkonäön tuntemattomaksi, kortisoni oli yksi lääkkeistä. Neljä viikkoa eristyksissä meni nopeaan, vointi ei ollut niin huono kuin omilla soluilla tehdyn siirron jälkeen. Pääsin kotiin ja sain nauttia kotona olosta peräti kaksi päivä kun hylkimisoireet tuli. Kaksiviikkoa Meikkua jälleen. No se syksy 2008 meni siellä Meikussa ja kotona vuorotellen ja kontrollikäynneillä jatkui kevään 2009. 2010 laitettiin avanne kiinni ja tuntui, että elämä alkaa olla uomissaan, kunnes lonkan kipu jälleen paheni. Syksyn 2010 magneettikuvat paljastivat kaksi uutta plasmasytoomaa lonkan ja ristiselän alueella. En siis kuulunut siihen 10:een %:iin jotka paranee. Vahvan kipulääkkeenkin läpi se kipu tuli pintaan ja oli kova. Vertailu mielestäni näin: hammassärky x100 on luokitus luukivulle. Sain uudet lääkkeet. Yksi tabletti päivässä. Sen yhden tabletin hinta on Aku Ankan auton rekisterinumero eli 313, euroa. Onneksi suomessa on sairanhoito niin hyvä, ettei tuota summaa tarvitse itse maksaa. Vaikka kuinka neuloisin sukkia myyntiin, se ei riitä. 21:tenä päivänä kuukaudessa pitää se tabletti ottaa ja sitten viikon paussi. Tällä hetkellä en enää syö muuta kuin kipulääkettä. Kävin Meilahdessa hakemassa luovuttajan lymfosyytteja 19.01 2011. Sain niitä 0,7 ml. Pitää seurata hylkimisreaktioita, tuleeko niitä. Nyt elämä taas nauraa. Olo on ihan ok ja pienin varauksin liikkumisessa, pystyn elämään normaalisti. Kontrollit jatkuvat. Tässä pähkinän vaiko meloonin kuoressa tämä sairastelu juttu.
.... Jatkuu. Luovuttajan soluilla ei tämä syöpä aikonutkaan pysyä poissa. Kaksi annosta tosiaan sain ja siihen se loppui. Sääli kun ison työn teki tämä luovuttaja ja ne ei enää minulle tehoa. Kiitos kuitenkin hänelle suuri. Revlimid-lääkkeellä on menty tämä kuluva kesä ja nyt sekään ei enää pure. Syöpä arvo alkoi uhkaavasti nousta ja lääkärit päättivät muuttaa lääkettä. Velcade on nyt vuorossa. Se pistetään tippaletkun kautta pikaisesti. Melkomoista myrkkyä tuntuu olevan. Sain eka annoksen eilen ja nyt tässä kuulostelen miltä tuntuu. Jonkin verran selässä viiltelee. Torstaina uusi annos, ja sitten jatkuu useamman viikon verran tämä lääkitys maanantaisin ja torstaisin. Toivon, että sivuvaikutukset pysyvät mahdollisimman pieninä. Kylkiluita on muutama murtunut, huomattiin röntgen kuvissa. Ne ovat alkaneet parantua. Huomasin kovaa kipua kyljessä ja arvasin, että luitahan siellä on rikki. No onneksi ei sitä plasmasytoomaa. Eipä tässä sitten muuta uutista tältä puolelta. Näillä mennään. :))
Kommentit