keskiviikko, 17. huhtikuu 2013

Muutto

Hei kaikille! Olen muuttanut.

Uusi osoitteeni on:

 

http://siilinkeralta.blogspot.com

Tervetuloa!!

perjantai, 11. tammikuu 2013

Sinistä ja ruskaa




Alkuvuoden tuotosta. Siskolle ja hänen ystävälleen. Siskolle siniset ja ystävälle ruskansävyiset. Ymmärsin, että olivat tykänneet. Lanka on seiskaveikkaa ja puikot 3,5.
Sinisten sukkien seiskaveikka oli todella löyhäkierteistä ja kirjoitin Novitalle. Lupasivat postittaa kaksi kerää seiskaveikkaa virheellisen tilalle :)

Nyt sitten sukkia taas pyöröpuikoilla. Ostin kirjan jossa neuvotaan sukkien aloitus varresta, tuntui helpommalta kuin varpaista aloittaminen. No sen näkee kun kokeilee.
Olin osastolla ja nyt toinen päivä kotona, kovin on heikkoa vielä, mutta eiköhän se tästä taas.

Tänään on hyvä mieli: töyhtötiainen tuli taas lintulaudalle!!

 

tiistai, 1. tammikuu 2013

01.01. 2013


Oikein Iloista ja Mukavaa alkanutta vuotta jokaiselle !
 
Minulla on päivitykset jääneet vähiin viime vuoden puolella. Syynä on ollut laiskamato ja sairastelu. Jospa nyt tuon laiskamadon saisin pois ja päivittäisin useamminwink

Neulomuksia on tullut tehtyä tossujen ja sukkien muodossa ja sama jatkuu. Pitää kyllä yksi virkkaustyö myös saattaa loppuun. Tyttären virkattuliivi on saanut siirtyä aina sijalle seuraava, kun on ollut sukkien kysyntää.



Tässä kuva aikaan saannoksistani. Keskellä on miesten sukat 45:een jalkaan. Ne on Jämsän huopatehtaan sukkalangasta neulotut ihan "tavikset" Toiset ovat Seiskaveikkaa. Kokeilin helmineuletta ja ihan mukavan näköistä siitä tulikin, on vaan hitaanpaa neuloa jostain syystä. Tossut ovat niitä palatossuja, joiden kuvia on jo useampi täällä, niin en nyt pane kuvaa esille.

Tästäpä on hyvä jatkaa huomiseen ja uusiin päivityksiin kun alkuun pääsin smiley

Tänään on hyvämieli: Nuoskalumesta voi tehdä lumilyhtyjä !





 

tiistai, 4. joulukuu 2012

Töppöstä toisen eteen.....!



 


Töppösiä on tullut neulottua. Nuo ensimmäiset on lahja sedälle joka täytti 60v. Kannuksina pienet kulkuset. En neulonutkaan ruudullisia vaan kokeilin näin. Mielikuvitus on vaan rajana miten toteuttaa tätä tossumallia :)
Toiset töppöset on taas tutulle ukille! Hän on ihastunut tähän ruututossumalliin. Näihin on hyvä neuloa kaikki langanloput. Tein kahdella langalla niin tossuista tuli paksummat ja pehmeämmät. Ovat jo käytössä ja toiset pitää panna alulle.
Meilläpäin on kovat pakkaset, nytkin kun katsoo ulos koko taivaanranta on utuisen kylmä, aurinko yrittää vähän paistaa udun läpi hrrr kun näyttää kylmältä.

Tänään on hyvämieli kun pääsen kotiin sairaalakeikalta!

 

tiistai, 20. marraskuu 2012

Kun apua saa sitä tahtoo jotain myös antaa.....






Tässä pari sukkaparia neulottuna. Väritoive on otettu huomioon. Punaiset piirakat ovat jo päässeet käyttäjänsä varpaita lämmittämään ja siniset menee samaan huusholliin kuun vaihteessa.
Näiden teko liittyy juuri tuohon otsikkoon. Sain Marjatalta ns. reikihoitoa kipeään lonkkaani 10min. Jäytävä kipu on edelleen tiessään. Se oli niin ihmeellinen tapahtuma, että vieläkin IHMETTELEN. Hän pyysi minut istumaan viereensä ja piti kättään lonkankipukohdan kohdalla, juteltiin ja huomasin kuinka hänen poskensa alkoivat punoittaa ja minulle tuli kuuma.... ja sitten se kipu oli poissa. Marjatan käsi oli ihan normaalin lämpöinen, poskien punaisuus muuttui hiukan vaaleammaksi ja tässä kaikki. Aloin kaivaa kukkaroa, mutta hän esti,  ei ottanut rahaa. No jotenkinhan minun oli saatava korvata, niinpä kysyin mielivärit ja neuloin molemmille sukat. Marjatta sai pinkit piirakat ja Reijo siniset saapassukat. Vien Reijon sukat seuraavalla hoitokäynnillä ja Marjatta käy ne hakemassa osastolta, samalla saadaan puhua tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista.



Tämä onkin jo toinen juttu :) Jouduin kuumeen vuoksi olemaan osastolla viikon verran ja kotiin lähtöpäivänä pyysin hoitajaa mittaamaan kuumeen, että se varmasti on normaali. Hän otti mittarin ja sanoi: no tämä kyllä maksaa villapuseron tai huivin. Olin virkkaamassa tyttären liiviä siinä petillä. No minäpä sitten mietin, kuinka voisin hänet palkita ylimääräisestä passuuttamisesta ja keksin tuon yllä olevan frillahuivin. En ole aiemmin tehnyt yhtään tämmöistä huivia. Seuraavalla käyntikerralla pyysin Raija-hoitajan luokseni ja kysyin, että muistaako hän kuumeen mittauksen viimekerralta ja että hän sanoi sen maksavan villapaidan tai huivin? Hoitaja jotenkin hämmentyi ja niimpä vetäisin huivin neulekassistani ja sanoin että tässä on se maksu ole hyvä. Hän oli edelleen hyvin hämmentynyt, kysyin että tykkäätkö ollenkaan? Että me Eevan (huonekaveri) mietittiin sinun väriä ja päädyttiin tähän sini/vihreään. Kyllä kyllä hän tykkää ihan hirveän paljon, kiitos. Tuntui mukavalle yllättää yksi arjen ahertaja.
Itselle tuli vasta seuraavana päivänä mieleen, että loukkasinkohan minä häntä jotenkin? Kysyinkin sitä ja vastaus oli: et todella, minun työhistoriassani ei tämmöstä ole koskaan tapahtunut, en ikinä unohda.
Hematologisella osatolla on hyvä huumorintaju.



Huonekaveri Eevalta kysäisin myös hänen mieliväriään. No en saanut juuri sitä, mutta toinen vaihtoehto oli jotain punertavaa ja kun tämän värin näin niin se on aivan Eevan väri. Tämä huivi lähtee myös mukaan kun kuun vaihteessa menen taas osastolle.
Nämä huivit ei mielestäni ole ihan mukavimmasta päästä neulottavia. Vaikka silmukoita on vain muutama, niin kyllä saa olla tarkkana, ettei yksikään silmukka putoa puikolta. Kiva asuste joka tapauksessa.
Nyt työn alle tyttären liivi ja pikkumuksujen vihaiset linnut, jotka ovat edelleen kesken. Olo on ollut viime aikoina huono niin käsityöt ei ole edistyneet yhtään mihinkään. Mutta eiköhän se taas tästä.

Kiitos kaikille onnitteluista. Kiitos myös kun huolehditte kuulumisistani.

Tänään on hyvämieli teistä kaikki ihanat, mukavat blogiystävät ! ! !


 
  • Mukana

    1319812230_img-d41d8cd98f00b204e9800998e                                                                                                               1282305592_img-d41d8cd98f00b204e9800998e      


                                            1346432225_img-81700f7427447336239a1d489                                                                     thumb_1313389371.png

  • Sairauteni

    2005 kesän kynnyksellä minulla todettiin parantumaton syöpä Multippeli Myelooma. Kyllä koko maailma romahti sillä hetkellä, tässäkö se minun taival sitten oli? Tk:n lääkäri ei juuri pitkää ennustetta antanut, enimmillään 4v. Hoidot aloitettiin Kysissä juhannuksena ja syksyllä syöpäsoluja ei ollut havaittavissa ja niin suoritettiin omien kantasolujen siirto. Kasvatin viikon verenkiertoon soluja ja ne kerättiin afereesikoneella talteen ja sitten parin viikon kuluttua takaisin minulle. Kolme viikkoa meni osastolla kuumeessa ja pahoinvoidessa, ajattelin, että tästä en selviä. Mutta niimpä vain selvisin ja hyvää aikaa oli puolitoista vuotta. Vasen lonkka äityi todella kipeäksi kesän 2007 aikana. Magneettikuvaus paljasti suuren plasmasytooman lonkan sisällä. Siihen annettiin sädehoitoa, kun leikata ei voinut. Olin sairastamisen ajan opiskellut Siivousteknikon erikoisammattitutkintoa ja sain valmistumispaperit kaksi viikkoa ennen eläkkeelle jäämistä. Tosin sairauslomalla olin ollut koko ajan. Työni koulun keittäjä-siivooja-talonmiehenä oli niin raskas, ettei minusta ollut siihen enää. Syöpä on suomeksi luuydin-syöpä ja se syö luuta sisältä päin, kasvattaa myös veren ja virtsan paraproteiini pitoisuuksia, joka on huono asia. 2007 vuoden syyspuolella sain taas kovat lääkkeet, joilla syöpä saatiin asettumaan ja alettiin etsiä luuytimen luovuttajaa. Sellainen löytyi rekisteristä jostain päin maailmaa ja aloin valmistautua luuytimen vaihtoon. Tammikuussa 2008 puhkesi suoli ja minulle laitettiin avanne. Se suolen puhkeaminen oli niin tuskaisa, että olin varma etten siitä selviä. Kolme viikkoa meni sillä reissulla. Leikkaushaava tulehtui vielä ja kotiin lähtiessä sitä oli auki noin 20 cm. Kotisairaanhoito kävi kotona hoitamassa haavan umpeen. Minusta tuli siisti siivousteknikko jolta oma paskakin meni pakettiin. Sitten koitti päivä lähteä Meilahteen keskustelemaan siirrosta. Kauhukuvat maalattiin eteen, mitä tuleman pitää. Kuulin vain, että on 10% mahdollisuus parantua. Tiesin heti, että siirto tehdään, vaikka piti vielä viikko kotona miettiä. Sitten siirto tehtiin ja se oli helppo, tosin lääkkeet joita jouduin syömään muuttivat ulkonäön tuntemattomaksi, kortisoni oli yksi lääkkeistä. Neljä viikkoa eristyksissä meni nopeaan, vointi ei ollut niin huono kuin omilla soluilla tehdyn siirron jälkeen. Pääsin kotiin ja sain nauttia kotona olosta peräti kaksi päivä kun hylkimisoireet tuli. Kaksiviikkoa Meikkua jälleen. No se syksy 2008 meni siellä Meikussa ja kotona vuorotellen ja kontrollikäynneillä jatkui kevään 2009. 2010 laitettiin avanne kiinni ja tuntui, että elämä alkaa olla uomissaan, kunnes lonkan kipu jälleen paheni. Syksyn 2010 magneettikuvat paljastivat kaksi uutta plasmasytoomaa lonkan ja ristiselän alueella. En siis kuulunut siihen 10:een %:iin jotka paranee. Vahvan kipulääkkeenkin läpi se kipu tuli pintaan ja oli kova. Vertailu mielestäni näin: hammassärky x100 on luokitus luukivulle. Sain uudet lääkkeet. Yksi tabletti päivässä. Sen yhden tabletin hinta on Aku Ankan auton rekisterinumero eli 313, euroa. Onneksi suomessa on sairanhoito niin hyvä, ettei tuota summaa tarvitse itse maksaa. Vaikka kuinka neuloisin sukkia myyntiin, se ei riitä. 21:tenä päivänä kuukaudessa pitää se tabletti ottaa ja sitten viikon paussi. Tällä hetkellä en enää syö muuta kuin kipulääkettä. Kävin Meilahdessa hakemassa luovuttajan lymfosyytteja 19.01 2011. Sain niitä 0,7 ml. Pitää seurata hylkimisreaktioita, tuleeko niitä. Nyt elämä taas nauraa.  Olo on ihan ok ja pienin varauksin liikkumisessa, pystyn elämään normaalisti. Kontrollit jatkuvat. Tässä pähkinän vaiko meloonin kuoressa tämä sairastelu juttu.


    .... Jatkuu. Luovuttajan soluilla ei tämä syöpä aikonutkaan pysyä poissa. Kaksi annosta tosiaan sain ja siihen se loppui.  Sääli kun ison työn teki tämä luovuttaja ja ne ei enää minulle tehoa. Kiitos kuitenkin hänelle suuri. Revlimid-lääkkeellä on menty tämä kuluva kesä ja nyt sekään ei enää pure. Syöpä arvo alkoi uhkaavasti nousta ja lääkärit päättivät muuttaa lääkettä. Velcade on nyt vuorossa. Se pistetään tippaletkun kautta pikaisesti. Melkomoista myrkkyä tuntuu olevan. Sain eka annoksen eilen ja nyt tässä kuulostelen miltä tuntuu. Jonkin verran selässä viiltelee. Torstaina uusi annos, ja sitten jatkuu useamman viikon verran tämä lääkitys maanantaisin ja torstaisin. Toivon, että sivuvaikutukset pysyvät mahdollisimman pieninä. Kylkiluita on muutama murtunut, huomattiin röntgen kuvissa. Ne ovat alkaneet parantua. Huomasin kovaa kipua kyljessä ja arvasin, että luitahan siellä on rikki. No onneksi ei sitä plasmasytoomaa. Eipä tässä sitten muuta uutista tältä puolelta. Näillä mennään. :))

  • Tunnustus


  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

     
    VanahanRouvan käsitöitä ja muuta arjen askaretta
    Kuvat ovat omia, kerro jos niitä tarvitset lainata.
    Mukava olisi lukea mielipiteitänne, jos vaan kirjoittaisitte.
    Sähköpostitse voi lähestyä täällä
     jaana.siilin@pp.inet.fi

  • Tagipilvi