Toukokuu on jo lopussa ja minun päivitykset ovat jääneet hyvin vähään. Viikko viiden tytön kanssa meni oikein hyvin. Aamuisin huomasin useamman pään samassa sängyssä, vieressäni. Pikkulikat olivat tulleet mummon kaveriksi :) Tehtiin palapelejä, käsitöitä, herkkuhetkiä  ja vaan oltiin, mikäs sen parempaa. Vaan kyllä oma sänky on oma sänky ja mummolla riitti unta jokunen päivä pestin jälkeen.



Tässä Maijan 10v. sukat valmiina. Niin vaan tyttö neuloi ekat sukkansa alusta loppuun itse, toki neuvoa piti kysyä silloin tällöin. Maija aloitti heti uudet sukat, niitä voi neuloa sateisina päivinä kesällä.

Olin osastolla hoidossa pari päivää ja sain tuota Immunoglobuliinia. Se vei kunnon matalaksi. Lääke lisää vastustuskykyä kuulemma, minut se kaatoi  sängynpohjalle ja vasta nyt alkaa  kunto nousta. Vesi kaatuu päältä kun vähänkin jotain teet, istut. Mutta tästä on noustava. Veimme Ainon kanssa sytomyssyjä ja sukkia osastoille, Aino haki Lanka-Matkaan tuodut pipot ja sukat ja minä Sukevan pipot ja sukat. Nyt emme kuvanneet tuotteita.Paljon niitä on kevään kuluessa virkattu ja värkätty ja on mukava huomata pipot asiakkaiden päässä. Vieremän porukka vie nyt perjantaina omat tekemänsä, minä en pääse mukaan luovutukseen, mutta eiköhän ne osaa homman ilman minuakin. Heillä oli koko kevään torstaisin kaksi tuntia yhteistä aikaa kutoa ja panna kylän asiat järjestykseen. Siinä jutellessa syntyy useampi pipo. Tilkku-Ilona lahjoitti heille kaikki langat, joten Salmen lahja on todella suuri. Myö muut tehtiin omista langoista.

Äitienpäivänä ajeltiin Matin kanssa Varkaudessa, kävimme äitien haudoilla. Ilma oli ihan mukava. Meno matkalla tuli kuusi poliisi-autoa vastaan pillit ja valot päällä, mietittiin mitähän lie sattunut. No selvisihän se: kultainen vasikka yritettiin varastaa kalliolta. Kaikkea se tuo mieli keksii.



Tässä näitä minun tekeleitäni. Miesten sukat ja kolme ylioppilashattua. Tytär halusi itse tehdä pollihahmot hatuille, mikäs siinä minä pääsen helpommalla.
Mietin tuossa tuota KYH-juttuakin, vähän tekis mieli, mutta toisaalta taas ei, kun on se tädin kirjailutyökin kesken. Ajattelin sitä sukka osiota. Jospa jätän tänä vuonna väliin.

Syöpä arvo on laskenut normi lukemiin ja olen todella iloinen. Normilukema tarkoittaa, että terveellä ihmisellä tämä arvo on sama kuin minulla nyt.

Tänään on hyvämieli kun jaksoin päivittää tämän blogini.

Kiitos teille uskolliset blogiystävät, että olette jaksaneet päivästä toiseen käydä kurkkaamassa, joko jotain olisi tullut ja kannustavista kommenteistanne. Olette tärkeitä kaikki.