VanahanRouvan käsitöitä ja muuta arjen askaretta
Kuvat ovat omia, kerro jos niitä tarvitset lainata.
Mukava olisi lukea mielipiteitänne, jos vaan kirjoittaisitte.
Sähköpostitse voi lähestyä täällä
2005 kesän kynnyksellä minulla todettiin parantumaton syöpä Multippeli Myelooma. Kyllä koko maailma romahti sillä hetkellä, tässäkö se minun taival sitten oli? Tk:n lääkäri ei juuri pitkää ennustetta antanut, enimmillään 4v. Hoidot aloitettiin Kysissä juhannuksena ja syksyllä syöpäsoluja ei ollut havaittavissa ja niin suoritettiin omien kantasolujen siirto. Kasvatin viikon verenkiertoon soluja ja ne kerättiin afereesikoneella talteen ja sitten parin viikon kuluttua takaisin minulle. Kolme viikkoa meni osastolla kuumeessa ja pahoinvoidessa, ajattelin, että tästä en selviä. Mutta niimpä vain selvisin ja hyvää aikaa oli puolitoista vuotta. Vasen lonkka äityi todella kipeäksi kesän 2007 aikana. Magneettikuvaus paljasti suuren plasmasytooman lonkan sisällä. Siihen annettiin sädehoitoa, kun leikata ei voinut. Olin sairastamisen ajan opiskellut Siivousteknikon erikoisammattitutkintoa ja sain valmistumispaperit kaksi viikkoa ennen eläkkeelle jäämistä. Tosin sairauslomalla olin ollut koko ajan. Työni koulun keittäjä-siivooja-talonmiehenä oli niin raskas, ettei minusta ollut siihen enää. Syöpä on suomeksi luuydin-syöpä ja se syö luuta sisältä päin, kasvattaa myös veren ja virtsan paraproteiini pitoisuuksia, joka on huono asia. 2007 vuoden syyspuolella sain taas kovat lääkkeet, joilla syöpä saatiin asettumaan ja alettiin etsiä luuytimen luovuttajaa. Sellainen löytyi rekisteristä jostain päin maailmaa ja aloin valmistautua luuytimen vaihtoon. Tammikuussa 2008 puhkesi suoli ja minulle laitettiin avanne. Se suolen puhkeaminen oli niin tuskaisa, että olin varma etten siitä selviä. Kolme viikkoa meni sillä reissulla. Leikkaushaava tulehtui vielä ja kotiin lähtiessä sitä oli auki noin 20 cm. Kotisairaanhoito kävi kotona hoitamassa haavan umpeen. Minusta tuli siisti siivousteknikko jolta oma paskakin meni pakettiin. Sitten koitti päivä lähteä Meilahteen keskustelemaan siirrosta. Kauhukuvat maalattiin eteen, mitä tuleman pitää. Kuulin vain, että on 10% mahdollisuus parantua. Tiesin heti, että siirto tehdään, vaikka piti vielä viikko kotona miettiä. Sitten siirto tehtiin ja se oli helppo, tosin lääkkeet joita jouduin syömään muuttivat ulkonäön tuntemattomaksi, kortisoni oli yksi lääkkeistä. Neljä viikkoa eristyksissä meni nopeaan, vointi ei ollut niin huono kuin omilla soluilla tehdyn siirron jälkeen. Pääsin kotiin ja sain nauttia kotona olosta peräti kaksi päivä kun hylkimisoireet tuli. Kaksiviikkoa Meikkua jälleen. No se syksy 2008 meni siellä Meikussa ja kotona vuorotellen ja kontrollikäynneillä jatkui kevään 2009. 2010 laitettiin avanne kiinni ja tuntui, että elämä alkaa olla uomissaan, kunnes lonkan kipu jälleen paheni. Syksyn 2010 magneettikuvat paljastivat kaksi uutta plasmasytoomaa lonkan ja ristiselän alueella. En siis kuulunut siihen 10:een %:iin jotka paranee. Vahvan kipulääkkeenkin läpi se kipu tuli pintaan ja oli kova. Vertailu mielestäni näin: hammassärky x100 on luokitus luukivulle. Sain uudet lääkkeet. Yksi tabletti päivässä. Sen yhden tabletin hinta on Aku Ankan auton rekisterinumero eli 313, euroa. Onneksi suomessa on sairanhoito niin hyvä, ettei tuota summaa tarvitse itse maksaa. Vaikka kuinka neuloisin sukkia myyntiin, se ei riitä. 21:tenä päivänä kuukaudessa pitää se tabletti ottaa ja sitten viikon paussi. Tällä hetkellä en enää syö muuta kuin kipulääkettä. Kävin Meilahdessa hakemassa luovuttajan lymfosyytteja 19.01 2011. Sain niitä 0,7 ml. Pitää seurata hylkimisreaktioita, tuleeko niitä. Nyt elämä taas nauraa. Olo on ihan ok ja pienin varauksin liikkumisessa, pystyn elämään normaalisti. Kontrollit jatkuvat. Tässä pähkinän vaiko meloonin kuoressa tämä sairastelu juttu.
.... Jatkuu. Luovuttajan soluilla ei tämä syöpä aikonutkaan pysyä poissa. Kaksi annosta tosiaan sain ja siihen se loppui. Sääli kun ison työn teki tämä luovuttaja ja ne ei enää minulle tehoa. Kiitos kuitenkin hänelle suuri. Revlimid-lääkkeellä on menty tämä kuluva kesä ja nyt sekään ei enää pure. Syöpä arvo alkoi uhkaavasti nousta ja lääkärit päättivät muuttaa lääkettä. Velcade on nyt vuorossa. Se pistetään tippaletkun kautta pikaisesti. Melkomoista myrkkyä tuntuu olevan. Sain eka annoksen eilen ja nyt tässä kuulostelen miltä tuntuu. Jonkin verran selässä viiltelee. Torstaina uusi annos, ja sitten jatkuu useamman viikon verran tämä lääkitys maanantaisin ja torstaisin. Toivon, että sivuvaikutukset pysyvät mahdollisimman pieninä. Kylkiluita on muutama murtunut, huomattiin röntgen kuvissa. Ne ovat alkaneet parantua. Huomasin kovaa kipua kyljessä ja arvasin, että luitahan siellä on rikki. No onneksi ei sitä plasmasytoomaa. Eipä tässä sitten muuta uutista tältä puolelta. Näillä mennään. :))
Hempukan Höpötykset http://hempukan.blogspot.com
Kevään keltainen aurinko pomppasi postipussista, kun aukaisin blogiarvonnasta saamani lähetyksen. Eipä minulla ole koskaan ollut näin hienoa lankaa neulottavana. Osallistuin Annelin blogissa arvontaan ja onni suosi. Sain tuon keltaisen lankavyyhdin ja kirjan Neulo ja virkkaa ekolangasta. Kiva palkinto. Langalle on jo ohjekin arvatkaa.........- no tuubipusero, Elsa 6v. kysyi tekisinkö hänellekin tuubin ja värit on violetti ja keltainen. No eihän se auta kuin tehdä.
Tämä lähetys sai tipan silmäkulmaan. Tässä on kolme sytomyssyä, kaksi kerää efektilankaa, ja kerä paksua samettisen pehmeää lankaa ja lyhyet muoviset puikot. Teetä ja lankaa blogin pitäjä, kysyi saisiko lähettää minulle tekemänsä myssyt? Toki otan vastaan, kun niitä tarvitsen. Ja tässä lähetys, joka sisälsi nuo langatkin. Näille langoille en vielä tiedä kohdetta, mutta jotain on jo mielenpohjalla.
Minä todella ihmettelen tätä ihmisten hyväsydämisyyttä täällä netissä. Olen todella saanut Teiltä kaikilta kaikkea hyvää, en edes osaa sanoiksi sitä pukea. Toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan ja ymmärrätte varmasti.
Tässä sitten itse neulomiani myssyjä. Ohje on Ullasta ja nimi Will i be pretty. Ihan helppo ja kauniskin. Villalangasta tuo koristekuvio tulisi paremmin esiin. Toinen näistä menee kysiin, siitä tuli liian suuri. Samoin noista saamistani se raidallinen on suuri minun päähäni, niin vien senkin. Lähettäjä ehdotti myös samaa, joten lupa on viedä. Näin olemme osallistuneet Ystävänpäivä tempaukseen sytomyssyjä tarvitseville. Etelä suomessa ovat tehneet tosi paljon myssyjä eri keskussairaala-piireihin. Susun blogissa on juttuakin ja paljon myssyjä kuvattuna.
Kiitos vielä kerran näille paketin lähettäneille!!!
Tänään on hyvämieli kun pakkanen alkaa jo vähän hellittää otettaan ja telkkarista tulee ampumahiihtoa. Pääsen jännittämään Kaisan suorituksia.
No niin nyt on kanyyli käsivarressa ja ristipistoilu käsillä. Olen osastolla kysissä. Sainkin tehtyä ihan mukavasti orvokkien välipistoja, niitä vihreitä lehtiä. Tytär toi uuden työn, kun edellinen neule loppui valmistumiseen. Tiistaina tuli yllätys jäänti osastolle. Lääke ei enää purrut yhtään syöpäsoluihin ja lääkärit olivat miettineet lääkkeen vaihtoa, ja sehän tehtiin. Nyt saan neljän päivän kuurin tosi kovaa solumyrkkyä ja se toistuu kerran kuussa. Jospa siitä olisi vielä nujertamaan nuo inhottavat syöpäsolut. Tukka lähtee jo varmaan toisen hoitokerran jälkeen, niin kävi viimeksi. Mutta sehän on pikkujuttu. Tosin tätä kuvassa näkyvää, olen kasvattanut vuodesta 2008 syyskuusta lähtien. Olo on ihan kohtuullinen, lajinsa verran koskee luihin ja vähän enemmän tuonne jonnekin sisälle. Mutta luovuta en. Uskon, että tämä myrkky auttaa.
Keskiviikkona kävi Aino ystäväni vierailulla osastolla ja olipas meillä asiaa. Aika kului kuin siivillä. Edellisen kerran olimme nähneet kasvotusten 2010 tammikuussa. Jatkoimme juttua sitä, mihin edellisen kerran jäimme.
Kylläpä, kun tuota kuvaa katsoo näkee, että kortisoni on tehnyt tehtäväänsä, kuukasvot tulee hyvin nopsaan, silmät turvoksissa ja sitä nestettä on muuallakin, vaivoina. Onneksi nyt saan olla kuukauden ilman kortisonia, jos ei tule mitään yllättäviä käännekohtia.
Tässä Saimin tuubipusero. Tämän sain valmiiksi. Lanka on Liiterikaupan lankaa. Se suuri 400g kerä. Tämä lanka on mukavaa neuloa puikot oli 4,5 pyöröt.
Nyt on hyvämieli, kun kävimme viemässä Ystävämme haudalle kukat ja kynttliän tänään. Ja siitä kun saan nukkua omassa vuoteessa.
Osallistuin Tiinan blogissa arvontaan ja ylläoleva kuva kertoo mitä sain. Kaikki muut paitsi siililautanen on minikokoa, kuvasta puuttuu vielä sydänkaulakoru. Hoksasin sen vasta kun kuva oli jo täällä netissä. Minä ihmettelen aina, kuinka jonkun sormet pystyy tekemään noin pieniä asioita, siellä pitsiliinojen välissä olevat pienenpienet virkatut ovat patalappuja nukkekodin keittiöön. Oikein mukava palkinto, kaikki löytävät paikkansa. Kiitos Tiina!!!
Tässäpä esiintyy pari villasukkia. Nämä olen aikaan saanut yhtäaikaa pyöröpuikoilla. Olipas sekin kokemus. Kyllä täytyy myöntää semmoinenkin asia kuin luetun ymmärtämisen vaikeus. Pitipä muutama kerta käydä kävelyllä ja ottaa neule uudestaan käsiin. Melko rumasta ulkomuodosta huolimatta, nämä sukat ovat jalassa verrattomat. Aion neuloa vastakin ja olen sitä mieltä, että juuri tällä tavalla neulotut valmistuvat nopsaan. Pitsikuvioiset voi viedä vähän enemmän aikaa. Mielessäni neuloin jo raitaa ja vaikka mitä muuta seuraaviin sukkiin.
Tässä taasen ihan peruspipo. Eilisiltana aloitin ja tänään aamupäivällä lopetin. Olisi se tullut jo illallakin valmiiksi, mutta nukkumatti heitti sitä hiekkaa silmiin ja arvaahan sen kuinka siinä käy, Tv-sarja Kettukin jäi näkemättä loppuun. Nyt työn alla on lapaset Aarolle. Pyysin tenavia piirtämään millaiset lapaset haluaisivat ja nyt on toteutuksen vuoro. Annoin kaikille paperille piirretyn lapasen kuvan ja siihen värittivät kuvan tai raitoja tai mitä heillä mieleen juolahti. Tämä on mielenkiintoinen projekti.
Tänään on hyvämieli, kun on taas niin monta käsityötä alulla, että siinäpä se aika toiseksi vaihtuu, ennenkuin ne ovat valmiit.
Kevään uusi käsityö. Viime kesän lopulla tätini kyseli, voisinko kirjailla yhden päiväpeitteen loppuun ja tietysti vastasin kyllä. Peitteellä ei ole mikään hirmukiire valmistua, mutta tänään otin sen esille ja pistelin jo parikymmentä ristipistoa. Edellisestä pistelystäni on jo niin kauan, että tämä tuntuu mukavalle muiden käsitöiden lomassa. Tästä tulee yhden sängyn päiväpeite. Täti oli jo tehnyt tuon sydämen ja minun urakka on täyttää nuo välit ja tehdä toinen samanlainen vastapäätä ja reunoihin orvokinkukkia sinnetänne. Kevään kansalaisopistonpiirit alkoivat ja siellä se kaksi ja puolituntia on nyt varattu tälle peitteelle viikottain. Kotona sitten sukkaa ja muuta. Ompeluakin olisi kun vaan sopivat kaavat tulisi vastaan. Uudessa Modassa oli aikas jännä liivimekko, josko sitä kokeilisi tässä joku päivä.
Enkeleitä onko heitä???????
No on. Joulukuussa etsin ystävän pyynnöstä Jean Sibeliuksen joululaulujen sanoja. Kyse oli kahdesta harvemmin kuullusta laulusta. Sibeliuksella on kaikkiaan viisi joululaulua. Menin Jouluenkelinblogiin ja kysyin häneltä asiaa. Sain sanat molempiin lauluihin ja se riitti. Olin hyvilläni ja sain toimitettua ystävälleni ne laulunsanat. Eilen sitten posti toi minulle kirjeen ja arvatkaa mitä?!?!!?? Jouluenkeli lähetti cd:n jossa Karita Mattila laulaa nämä kaikki Sibeliuksen joululaulut. Minulta pääsi itku. Maailmassa voi olla näin ihania ihmisiä, jouluenkeleitä, jotka palvelee tuntematonta näin suuremmoisesti. Kiitos Jouluenkeli.
Tänään on hyvämieli siitä eilisestä postista ja kun käsityöpiirit alkoi ja vanhat tutut ja jutut on taas kuviossa mukana.
*click*