No niin! Tässä minäkin esittelen lankoja. Ensi keskiviikkonako sen sukkatehtailun sitten saa aloittaa. Tico tico on varattu yksiin sukkiin nuorelle neidille. Värit on tummat, mutta kait se pitää nuorilla tänäpäivänä ollakin en tiedä. Toinen kerä on Novitan Santorini ja siitä jotain  kaikkein nuorimmalle lapsenlapselle. Siis sukat ainakin. Lankaa on himppu enemmän, niin voi pikkuneiti saada jotain muutakin kuin sukat.

Meillä on juhlallinen syksyn alku. Mummon hautajaiset oli viime lauantaina, nyt sunnuntaina on pikkuneidin kastejuhla ja taas seuraavana lauantaina on ystävän hautajaiset. Elämä on elämistä varten, mutta kyllä käsitöidenteko on hetkeksi hiljentynyt. Oma kuolevaisuus on tullut taas lähelle. Ensi viikolla magneettikuviin, onko tuumori alkanut elää omaa elämäänsä uudelleen, se ei olisi mukavaa yhtään. No mutta tässä porskutellaan vielä ihan kunnossa, mitä noita tulevia murehtimaan.

Huomasin, että riippumansikat pitää siirtää pois ja panna tilalle kynttilälyhdyt. Kyllä ulkona on iltaisin jo niin hämärää, että lyhtyjä voi sytytellä.  Nytpä lähden kokoamaan polttopuita lämmitysuunin viereen, että puoliso voi sytytellä tulen. Kyllä ilma on jo niin kosteaa, että lämmitys on tarpeen. Otsikossa näkyy olevan kirjoitusvirhe, mutta olkoon.