Tässä pari sukkaparia neulottuna. Väritoive on otettu huomioon. Punaiset piirakat ovat jo päässeet käyttäjänsä varpaita lämmittämään ja siniset menee samaan huusholliin kuun vaihteessa.
Näiden teko liittyy juuri tuohon otsikkoon. Sain Marjatalta ns. reikihoitoa kipeään lonkkaani 10min. Jäytävä kipu on edelleen tiessään. Se oli niin ihmeellinen tapahtuma, että vieläkin IHMETTELEN. Hän pyysi minut istumaan viereensä ja piti kättään lonkankipukohdan kohdalla, juteltiin ja huomasin kuinka hänen poskensa alkoivat punoittaa ja minulle tuli kuuma.... ja sitten se kipu oli poissa. Marjatan käsi oli ihan normaalin lämpöinen, poskien punaisuus muuttui hiukan vaaleammaksi ja tässä kaikki. Aloin kaivaa kukkaroa, mutta hän esti,  ei ottanut rahaa. No jotenkinhan minun oli saatava korvata, niinpä kysyin mielivärit ja neuloin molemmille sukat. Marjatta sai pinkit piirakat ja Reijo siniset saapassukat. Vien Reijon sukat seuraavalla hoitokäynnillä ja Marjatta käy ne hakemassa osastolta, samalla saadaan puhua tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista.



Tämä onkin jo toinen juttu :) Jouduin kuumeen vuoksi olemaan osastolla viikon verran ja kotiin lähtöpäivänä pyysin hoitajaa mittaamaan kuumeen, että se varmasti on normaali. Hän otti mittarin ja sanoi: no tämä kyllä maksaa villapuseron tai huivin. Olin virkkaamassa tyttären liiviä siinä petillä. No minäpä sitten mietin, kuinka voisin hänet palkita ylimääräisestä passuuttamisesta ja keksin tuon yllä olevan frillahuivin. En ole aiemmin tehnyt yhtään tämmöistä huivia. Seuraavalla käyntikerralla pyysin Raija-hoitajan luokseni ja kysyin, että muistaako hän kuumeen mittauksen viimekerralta ja että hän sanoi sen maksavan villapaidan tai huivin? Hoitaja jotenkin hämmentyi ja niimpä vetäisin huivin neulekassistani ja sanoin että tässä on se maksu ole hyvä. Hän oli edelleen hyvin hämmentynyt, kysyin että tykkäätkö ollenkaan? Että me Eevan (huonekaveri) mietittiin sinun väriä ja päädyttiin tähän sini/vihreään. Kyllä kyllä hän tykkää ihan hirveän paljon, kiitos. Tuntui mukavalle yllättää yksi arjen ahertaja.
Itselle tuli vasta seuraavana päivänä mieleen, että loukkasinkohan minä häntä jotenkin? Kysyinkin sitä ja vastaus oli: et todella, minun työhistoriassani ei tämmöstä ole koskaan tapahtunut, en ikinä unohda.
Hematologisella osatolla on hyvä huumorintaju.



Huonekaveri Eevalta kysäisin myös hänen mieliväriään. No en saanut juuri sitä, mutta toinen vaihtoehto oli jotain punertavaa ja kun tämän värin näin niin se on aivan Eevan väri. Tämä huivi lähtee myös mukaan kun kuun vaihteessa menen taas osastolle.
Nämä huivit ei mielestäni ole ihan mukavimmasta päästä neulottavia. Vaikka silmukoita on vain muutama, niin kyllä saa olla tarkkana, ettei yksikään silmukka putoa puikolta. Kiva asuste joka tapauksessa.
Nyt työn alle tyttären liivi ja pikkumuksujen vihaiset linnut, jotka ovat edelleen kesken. Olo on ollut viime aikoina huono niin käsityöt ei ole edistyneet yhtään mihinkään. Mutta eiköhän se taas tästä.

Kiitos kaikille onnitteluista. Kiitos myös kun huolehditte kuulumisistani.

Tänään on hyvämieli teistä kaikki ihanat, mukavat blogiystävät ! ! !