Tässä kastemekon nimikirjailua. Mekko on vanha intianpuuvillainen perintövaate. Kirjailutyö on aina haastava. Tässä mekossa on jo useampi nimi, sillä ensimmäiset mekossa kastetut ovat jo yli kolmekymmentä vuotta. Viimeisimmät heidän lapsiaan. Kastemekolla on todella suuri tunnearvo.



Kuvassa näkyy pahvilaatikko ja tapettirulla. Ajattelin tehdä kastemekolle säilytyslaatikon. En ole mikään kummoinen askartelija, joten otin tarvikkeet mukaan opistonpiiriin apua saadakseni ja apua myös sain.  Laatikosta piirettiin tapetille kaava. Reunoihin lisättiin noin sentti, että reunat saadaan siistiksi. Sitten liimaa ja kiinnitys. Tapetti oli mukavan pehmeää niin liima tarttui hyvin ja oli melko helppo kiinnittää siististi laatikon pintaan.



Koristeeksi panin nuo kaksi rusettia. Olen yksinkertaisen suosija ja mielestäni nämä riitti.  Sitten vaan kastemekko ja kasteliina laatikkoon sisään odottamaan seuraavaa käyttökertaa.

Olen vielä osastolla, onneksi ei enää kuumetta kovinkaan paljon. Suonensisäinen antibioottitiputus pitää minut vielä täällä joitakin päiviä. Talvi on tullut tällävälin. Lunta on jonkin verran ja pakkasta. Niin tytär piipahti täällä luonani ja toi puuttuvan piuhan, näin pääsin päivittämään kun vielä jaksan istuakin koneen ääressä.

Tänään on hyvämieli : Olemme tallanneet yhteistä polkua Meijän Matin kanssa 35 vuotta!