1328691052_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sunnuntaina olin tyttären luona kylässä. Ja niinkuin aina siinä jutustelun lomassa otin neuleeni esille, puikot alkoi suhisemaan. Maija (9v) istui viereeni oman neuleensa kanssa. Hän oli saanut sukan kärkikavennusvaiheeseen. Siinä sitten neuvoin kuinka se tehdään, kuten kuvasta näette sukka on valmis ja Maijan itsensä kutoma alusta loppuun. Kasvoilla näkyi iloinen ilme, olihan yksi ISO urakka saatu loppuun. Kysyin toisesta sukasta, vähän oli sellainen olo, että taidan jättää yhteen sukkaan, mutta kun sanoin, että lankaa löytyy niin Maija loi silmukat seuraavaan sukkaan.

1328691085_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ilmestyipä siihen samaan neulonta kööriin toinen tyttö Iida (11v) Hän oli etsinyt myös sukkalangan ja hänelle loin silmukat. Siinä myö sitten istuttiin ja neulottiin, mummo ja kaksi tyttärentytärtä. Hetki on äärettömän arvokas.    Tuubikaulahuivit löysivät ottajansa ja sanoin, että nämä kaulassa ei sitten kiipeillä missään telineissä eikä puissa, koska siitä huivista voi jäädä kiinni johonkin oksaan.  Pakkanen tuli takaisin, aamulla oli -32,3. Nyt en enää tykkää yhtään kylmästä.

 

Tänään on hyvämieli, kun saanut jakaa omia oppimiaan taitoja lapsenlapsille. Muistan kuinka oma Saimi-mummo opetti virkkauksen saloja ja teimme yhdessä käsitöitä. Nyt olen itse samassa tilanteessa, minulla on vaan useampi oppimaan halukas.