Tässä on mielestäni minun paras ja arvokkain käsityöni. Vuosia sitten kylällämme puhuttiin kansallispuvuista. Miten semmoisen puvun voisi hankkia. Jonkun tuttu oli tehnyt monta pukua ja oli ollut kansallispukuneuvostossa. Häntä kysyttiin opettajaksi pukupiiriimme. Ja niin lähti pukuprojekti alkuun. Kaksi vuotta ompelimme pukuja, kuka korjasi entistä pukuaan, kuka jatkoi keskeneräiseksi jäänyttä ja moni aloitti ihan uuden puvun teon. Myös tykkimyssyt valmistettiin kaikille naineille naisille, niihin pukuihin joihin se kuului.

Olin miettinyt tyttärien lakkiaislahjaa ja tässä se sitten tuli. Jokainen ompelija mietti mielessään, minkä puvun alkaisi valmistaa.  Kysyin opettajalta mikä puku valinta olisi hyvä. Hän kertoi, että oman synnyinalueen puku olisi luontaisin valinta, tai jos se ei näytä hyvälle voi tutkia omia juuriaan. No minun sukua on jonkin verran karjalasta ja puolison suku suurimmaksi osaksi. Valinta oli helppo, kaunis Tuuterinpuku, oli tyttärillekin mieleen. Tilasimme kankaat ja muun tarpeiston Vuorelmalta ja niin ompelu pääsi alkuun. Vanhin tytär auttoi pukujen leikkauksessa ja saumojen ompelemisessa. Tein syys- ja kevätlukukauden aikana nuo kaksi pukua. Ristipistot ovat aikaa vievää puuhaa ja tarkkaa sellaista, suurennuslasi oli tarpeen. Kun juhlissa otettiin kuvia, huomasin, että haluan samanlaisen. Tein sen sitten toisen lukukauden aikana. Ompelupiirissä valmistui toistakymmentä pukua käyttökuntoon ja lähes kaikki olivat erilaisia. Kuvassa olen tyttärieni kanssa. Nyt on helppo mennä juhlaan kuin juhlaan, ei ole vaate ongelmaa.

Tänään on oikein hyvä mieli, kun osasin muuttaa tuon kuvan niin, että sain liitettyä sen tähän blogiin. Hyvä minä :)