Tässä minun lapsenlapsiani koulun joulujuhliin menossa. Tyttäreni ompeli syksyn mittaan nämä villakangastakit heille. Kaikki ovat vanhoista aikuisten takeista purettuja ja uudella kaavalla leikattuja. Minulle jäi tehtäväksi neuloa hatut, Liisa-mummo neuloi käsineet, Aila-täti neuloi punaiset kaulahuivit. Panimme syksyllä ompeluseuran pystyyn kylällemme ja siellä olemme saaneet aikaan vaikka mitä. Toinen toistamme neuvoen ja ohjeita  tulkiten. Mielestäni takit ovat yksi suurimmista työn tuloksista. Ompeluseurassa saa aikaiseksi kaikenlaista, kahvin ja jutustelun lomassa. Kokoonnumme joka maanantai vanhalla koululla, joka on nykyisin kylätalo. Kansalaisopistoissa vaaditaan tietty osallistuja määrä, että piiri voi alkaa, meillä ei sellaista ole. Ja piiri kokoontuu vaikka olisi useinkin vain muutama kävijä. Keväällä on suunnitelmissa betonityöt.

Tässä vielä pikku-Anna. Hän sai turkin äitinsä ompelemana. Hymykin on ihan mallien hymyä.