Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
Sähköposti

 

VanahanRouvan käsitöitä ja muuta arjen askaretta

Kuvat ovat omia, kerro jos niitä tarvitset lainata.

Mukava olisi lukea mielipiteitänne, jos vaan kirjoittaisitte.

Sähköpostitse voi lähestyä täällä

 jaana.siilin@pp.inet.fi

Seuraa blogia Bloglovin'lla
Mukana

                                                                                                                     

                                                                                                             

Blogipohja Blue
Sairauteni

2005 kesän kynnyksellä minulla todettiin parantumaton syöpä Multippeli Myelooma. Kyllä koko maailma romahti sillä hetkellä, tässäkö se minun taival sitten oli? Tk:n lääkäri ei juuri pitkää ennustetta antanut, enimmillään 4v. Hoidot aloitettiin Kysissä juhannuksena ja syksyllä syöpäsoluja ei ollut havaittavissa ja niin suoritettiin omien kantasolujen siirto. Kasvatin viikon verenkiertoon soluja ja ne kerättiin afereesikoneella talteen ja sitten parin viikon kuluttua takaisin minulle. Kolme viikkoa meni osastolla kuumeessa ja pahoinvoidessa, ajattelin, että tästä en selviä. Mutta niimpä vain selvisin ja hyvää aikaa oli puolitoista vuotta. Vasen lonkka äityi todella kipeäksi kesän 2007 aikana. Magneettikuvaus paljasti suuren plasmasytooman lonkan sisällä. Siihen annettiin sädehoitoa, kun leikata ei voinut. Olin sairastamisen ajan opiskellut Siivousteknikon erikoisammattitutkintoa ja sain valmistumispaperit kaksi viikkoa ennen eläkkeelle jäämistä. Tosin sairauslomalla olin ollut koko ajan. Työni koulun keittäjä-siivooja-talonmiehenä oli niin raskas, ettei minusta ollut siihen enää. Syöpä on suomeksi luuydin-syöpä ja se syö luuta sisältä päin, kasvattaa myös veren ja virtsan paraproteiini pitoisuuksia, joka on huono asia. 2007 vuoden syyspuolella sain taas kovat lääkkeet, joilla syöpä saatiin asettumaan ja alettiin etsiä luuytimen luovuttajaa. Sellainen löytyi rekisteristä jostain päin maailmaa ja aloin valmistautua luuytimen vaihtoon. Tammikuussa 2008 puhkesi suoli ja minulle laitettiin avanne. Se suolen puhkeaminen oli niin tuskaisa, että olin varma etten siitä selviä. Kolme viikkoa meni sillä reissulla. Leikkaushaava tulehtui vielä ja kotiin lähtiessä sitä oli auki noin 20 cm. Kotisairaanhoito kävi kotona hoitamassa haavan umpeen. Minusta tuli siisti siivousteknikko jolta oma paskakin meni pakettiin. Sitten koitti päivä lähteä Meilahteen keskustelemaan siirrosta. Kauhukuvat maalattiin eteen, mitä tuleman pitää. Kuulin vain, että on 10% mahdollisuus parantua. Tiesin heti, että siirto tehdään, vaikka piti vielä viikko kotona miettiä. Sitten siirto tehtiin ja se oli helppo, tosin lääkkeet joita jouduin syömään muuttivat ulkonäön tuntemattomaksi, kortisoni oli yksi lääkkeistä. Neljä viikkoa eristyksissä meni nopeaan, vointi ei ollut niin huono kuin omilla soluilla tehdyn siirron jälkeen. Pääsin kotiin ja sain nauttia kotona olosta peräti kaksi päivä kun hylkimisoireet tuli. Kaksiviikkoa Meikkua jälleen. No se syksy 2008 meni siellä Meikussa ja kotona vuorotellen ja kontrollikäynneillä jatkui kevään 2009. 2010 laitettiin avanne kiinni ja tuntui, että elämä alkaa olla uomissaan, kunnes lonkan kipu jälleen paheni. Syksyn 2010 magneettikuvat paljastivat kaksi uutta plasmasytoomaa lonkan ja ristiselän alueella. En siis kuulunut siihen 10:een %:iin jotka paranee. Vahvan kipulääkkeenkin läpi se kipu tuli pintaan ja oli kova. Vertailu mielestäni näin: hammassärky x100 on luokitus luukivulle. Sain uudet lääkkeet. Yksi tabletti päivässä. Sen yhden tabletin hinta on Aku Ankan auton rekisterinumero eli 313, euroa. Onneksi suomessa on sairanhoito niin hyvä, ettei tuota summaa tarvitse itse maksaa. Vaikka kuinka neuloisin sukkia myyntiin, se ei riitä. 21:tenä päivänä kuukaudessa pitää se tabletti ottaa ja sitten viikon paussi. Tällä hetkellä en enää syö muuta kuin kipulääkettä. Kävin Meilahdessa hakemassa luovuttajan lymfosyytteja 19.01 2011. Sain niitä 0,7 ml. Pitää seurata hylkimisreaktioita, tuleeko niitä. Nyt elämä taas nauraa.  Olo on ihan ok ja pienin varauksin liikkumisessa, pystyn elämään normaalisti. Kontrollit jatkuvat. Tässä pähkinän vaiko meloonin kuoressa tämä sairastelu juttu.

.... Jatkuu. Luovuttajan soluilla ei tämä syöpä aikonutkaan pysyä poissa. Kaksi annosta tosiaan sain ja siihen se loppui.  Sääli kun ison työn teki tämä luovuttaja ja ne ei enää minulle tehoa. Kiitos kuitenkin hänelle suuri. Revlimid-lääkkeellä on menty tämä kuluva kesä ja nyt sekään ei enää pure. Syöpä arvo alkoi uhkaavasti nousta ja lääkärit päättivät muuttaa lääkettä. Velcade on nyt vuorossa. Se pistetään tippaletkun kautta pikaisesti. Melkomoista myrkkyä tuntuu olevan. Sain eka annoksen eilen ja nyt tässä kuulostelen miltä tuntuu. Jonkin verran selässä viiltelee. Torstaina uusi annos, ja sitten jatkuu useamman viikon verran tämä lääkitys maanantaisin ja torstaisin. Toivon, että sivuvaikutukset pysyvät mahdollisimman pieninä. Kylkiluita on muutama murtunut, huomattiin röntgen kuvissa. Ne ovat alkaneet parantua. Huomasin kovaa kipua kyljessä ja arvasin, että luitahan siellä on rikki. No onneksi ei sitä plasmasytoomaa. Eipä tässä sitten muuta uutista tältä puolelta. Näillä mennään. :))

Tunnustus

Uusi laskuri 12.04. 2011
Kartta laskija
free counters
Lippulaatikko
free counters
Täällä arvontaa

Hempukan Höpötykset http://hempukan.blogspot.com

09.11.2011 - 15:52

 

Nytpä on hyvä hetki esitellä muutama tilkku- ompelus. Näistä kahdesta blokista tulee patalappu. Kankaat ovat vanhoja ja kokeilen erilaisia tekniikoita yhdistää tilkkuja. Väliin panen vanhan viltin paloja.

Tässä sitten otsikko kysymys: onko värillä väliä? Tähän asti ajattelin, että kaikki käy tilkkutyössä, kunhan vain ompelee ja kankaat ovat suurin piirtein samanvahvuisia. Mitäs mieltä olette??? Käykö? No ei käy. Kyllä pitää suunnitella värejä ja erilaisia kuvioita. Tässä tilkussa se summamutikkajuttu ei todellakaan toimi. Miten silmään ottaakaan nuo lähellä keskiötä olevat vaaleanpunaiset tilkut, eivät sovi ollenkaan tähän. Älkääkä alkako sanoa, että kyllä ne sopii ja muuta hymistelyä, reilusti vaan arvostelua. Olen kyllä muutenkin sitä mieltä, että täällä blogeissa pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä, asiallisesti tosin. Siis tarkoitan sitä, että kun joku on jo kirjoittanut "että ompa ihana" jne. niin jos ei tykkää niin voisi senkin sanoa. Jotkut varmaan jättävät kommentoimatta, jos tuote ei miellytä. No jopas minä nyt aiheeseen eksyin. Kommentit ovat kivoja ja niitä on mukava saada, joten kirjoitelkaa kaikenlaisia kommentteja, asiallisia.

Tänään on hyvämieli: Oli kiva tilkkupiiri.

27.01.2011 - 19:29

Tässä on mielestäni minun paras ja arvokkain käsityöni. Vuosia sitten kylällämme puhuttiin kansallispuvuista. Miten semmoisen puvun voisi hankkia. Jonkun tuttu oli tehnyt monta pukua ja oli ollut kansallispukuneuvostossa. Häntä kysyttiin opettajaksi pukupiiriimme. Ja niin lähti pukuprojekti alkuun. Kaksi vuotta ompelimme pukuja, kuka korjasi entistä pukuaan, kuka jatkoi keskeneräiseksi jäänyttä ja moni aloitti ihan uuden puvun teon. Myös tykkimyssyt valmistettiin kaikille naineille naisille, niihin pukuihin joihin se kuului.

Olin miettinyt tyttärien lakkiaislahjaa ja tässä se sitten tuli. Jokainen ompelija mietti mielessään, minkä puvun alkaisi valmistaa.  Kysyin opettajalta mikä puku valinta olisi hyvä. Hän kertoi, että oman synnyinalueen puku olisi luontaisin valinta, tai jos se ei näytä hyvälle voi tutkia omia juuriaan. No minun sukua on jonkin verran karjalasta ja puolison suku suurimmaksi osaksi. Valinta oli helppo, kaunis Tuuterinpuku, oli tyttärillekin mieleen. Tilasimme kankaat ja muun tarpeiston Vuorelmalta ja niin ompelu pääsi alkuun. Vanhin tytär auttoi pukujen leikkauksessa ja saumojen ompelemisessa. Tein syys- ja kevätlukukauden aikana nuo kaksi pukua. Ristipistot ovat aikaa vievää puuhaa ja tarkkaa sellaista, suurennuslasi oli tarpeen. Kun juhlissa otettiin kuvia, huomasin, että haluan samanlaisen. Tein sen sitten toisen lukukauden aikana. Ompelupiirissä valmistui toistakymmentä pukua käyttökuntoon ja lähes kaikki olivat erilaisia. Kuvassa olen tyttärieni kanssa. Nyt on helppo mennä juhlaan kuin juhlaan, ei ole vaate ongelmaa.

Tänään on oikein hyvä mieli, kun osasin muuttaa tuon kuvan niin, että sain liitettyä sen tähän blogiin. Hyvä minä :)

25.01.2011 - 19:40

Tässä minun lapsenlapsiani koulun joulujuhliin menossa. Tyttäreni ompeli syksyn mittaan nämä villakangastakit heille. Kaikki ovat vanhoista aikuisten takeista purettuja ja uudella kaavalla leikattuja. Minulle jäi tehtäväksi neuloa hatut, Liisa-mummo neuloi käsineet, Aila-täti neuloi punaiset kaulahuivit. Panimme syksyllä ompeluseuran pystyyn kylällemme ja siellä olemme saaneet aikaan vaikka mitä. Toinen toistamme neuvoen ja ohjeita  tulkiten. Mielestäni takit ovat yksi suurimmista työn tuloksista. Ompeluseurassa saa aikaiseksi kaikenlaista, kahvin ja jutustelun lomassa. Kokoonnumme joka maanantai vanhalla koululla, joka on nykyisin kylätalo. Kansalaisopistoissa vaaditaan tietty osallistuja määrä, että piiri voi alkaa, meillä ei sellaista ole. Ja piiri kokoontuu vaikka olisi useinkin vain muutama kävijä. Keväällä on suunnitelmissa betonityöt.

Tässä vielä pikku-Anna. Hän sai turkin äitinsä ompelemana. Hymykin on ihan mallien hymyä.