Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja
Sähköposti

 

VanahanRouvan käsitöitä ja muuta arjen askaretta

Kuvat ovat omia, kerro jos niitä tarvitset lainata.

Mukava olisi lukea mielipiteitänne, jos vaan kirjoittaisitte.

Sähköpostitse voi lähestyä täällä

 jaana.siilin@pp.inet.fi

Seuraa blogia Bloglovin'lla
Mukana

                                                                                                                     

                                                                                                             

Blogipohja Blue
Sairauteni

2005 kesän kynnyksellä minulla todettiin parantumaton syöpä Multippeli Myelooma. Kyllä koko maailma romahti sillä hetkellä, tässäkö se minun taival sitten oli? Tk:n lääkäri ei juuri pitkää ennustetta antanut, enimmillään 4v. Hoidot aloitettiin Kysissä juhannuksena ja syksyllä syöpäsoluja ei ollut havaittavissa ja niin suoritettiin omien kantasolujen siirto. Kasvatin viikon verenkiertoon soluja ja ne kerättiin afereesikoneella talteen ja sitten parin viikon kuluttua takaisin minulle. Kolme viikkoa meni osastolla kuumeessa ja pahoinvoidessa, ajattelin, että tästä en selviä. Mutta niimpä vain selvisin ja hyvää aikaa oli puolitoista vuotta. Vasen lonkka äityi todella kipeäksi kesän 2007 aikana. Magneettikuvaus paljasti suuren plasmasytooman lonkan sisällä. Siihen annettiin sädehoitoa, kun leikata ei voinut. Olin sairastamisen ajan opiskellut Siivousteknikon erikoisammattitutkintoa ja sain valmistumispaperit kaksi viikkoa ennen eläkkeelle jäämistä. Tosin sairauslomalla olin ollut koko ajan. Työni koulun keittäjä-siivooja-talonmiehenä oli niin raskas, ettei minusta ollut siihen enää. Syöpä on suomeksi luuydin-syöpä ja se syö luuta sisältä päin, kasvattaa myös veren ja virtsan paraproteiini pitoisuuksia, joka on huono asia. 2007 vuoden syyspuolella sain taas kovat lääkkeet, joilla syöpä saatiin asettumaan ja alettiin etsiä luuytimen luovuttajaa. Sellainen löytyi rekisteristä jostain päin maailmaa ja aloin valmistautua luuytimen vaihtoon. Tammikuussa 2008 puhkesi suoli ja minulle laitettiin avanne. Se suolen puhkeaminen oli niin tuskaisa, että olin varma etten siitä selviä. Kolme viikkoa meni sillä reissulla. Leikkaushaava tulehtui vielä ja kotiin lähtiessä sitä oli auki noin 20 cm. Kotisairaanhoito kävi kotona hoitamassa haavan umpeen. Minusta tuli siisti siivousteknikko jolta oma paskakin meni pakettiin. Sitten koitti päivä lähteä Meilahteen keskustelemaan siirrosta. Kauhukuvat maalattiin eteen, mitä tuleman pitää. Kuulin vain, että on 10% mahdollisuus parantua. Tiesin heti, että siirto tehdään, vaikka piti vielä viikko kotona miettiä. Sitten siirto tehtiin ja se oli helppo, tosin lääkkeet joita jouduin syömään muuttivat ulkonäön tuntemattomaksi, kortisoni oli yksi lääkkeistä. Neljä viikkoa eristyksissä meni nopeaan, vointi ei ollut niin huono kuin omilla soluilla tehdyn siirron jälkeen. Pääsin kotiin ja sain nauttia kotona olosta peräti kaksi päivä kun hylkimisoireet tuli. Kaksiviikkoa Meikkua jälleen. No se syksy 2008 meni siellä Meikussa ja kotona vuorotellen ja kontrollikäynneillä jatkui kevään 2009. 2010 laitettiin avanne kiinni ja tuntui, että elämä alkaa olla uomissaan, kunnes lonkan kipu jälleen paheni. Syksyn 2010 magneettikuvat paljastivat kaksi uutta plasmasytoomaa lonkan ja ristiselän alueella. En siis kuulunut siihen 10:een %:iin jotka paranee. Vahvan kipulääkkeenkin läpi se kipu tuli pintaan ja oli kova. Vertailu mielestäni näin: hammassärky x100 on luokitus luukivulle. Sain uudet lääkkeet. Yksi tabletti päivässä. Sen yhden tabletin hinta on Aku Ankan auton rekisterinumero eli 313, euroa. Onneksi suomessa on sairanhoito niin hyvä, ettei tuota summaa tarvitse itse maksaa. Vaikka kuinka neuloisin sukkia myyntiin, se ei riitä. 21:tenä päivänä kuukaudessa pitää se tabletti ottaa ja sitten viikon paussi. Tällä hetkellä en enää syö muuta kuin kipulääkettä. Kävin Meilahdessa hakemassa luovuttajan lymfosyytteja 19.01 2011. Sain niitä 0,7 ml. Pitää seurata hylkimisreaktioita, tuleeko niitä. Nyt elämä taas nauraa.  Olo on ihan ok ja pienin varauksin liikkumisessa, pystyn elämään normaalisti. Kontrollit jatkuvat. Tässä pähkinän vaiko meloonin kuoressa tämä sairastelu juttu.

.... Jatkuu. Luovuttajan soluilla ei tämä syöpä aikonutkaan pysyä poissa. Kaksi annosta tosiaan sain ja siihen se loppui.  Sääli kun ison työn teki tämä luovuttaja ja ne ei enää minulle tehoa. Kiitos kuitenkin hänelle suuri. Revlimid-lääkkeellä on menty tämä kuluva kesä ja nyt sekään ei enää pure. Syöpä arvo alkoi uhkaavasti nousta ja lääkärit päättivät muuttaa lääkettä. Velcade on nyt vuorossa. Se pistetään tippaletkun kautta pikaisesti. Melkomoista myrkkyä tuntuu olevan. Sain eka annoksen eilen ja nyt tässä kuulostelen miltä tuntuu. Jonkin verran selässä viiltelee. Torstaina uusi annos, ja sitten jatkuu useamman viikon verran tämä lääkitys maanantaisin ja torstaisin. Toivon, että sivuvaikutukset pysyvät mahdollisimman pieninä. Kylkiluita on muutama murtunut, huomattiin röntgen kuvissa. Ne ovat alkaneet parantua. Huomasin kovaa kipua kyljessä ja arvasin, että luitahan siellä on rikki. No onneksi ei sitä plasmasytoomaa. Eipä tässä sitten muuta uutista tältä puolelta. Näillä mennään. :))

Tunnustus

Uusi laskuri 12.04. 2011
Kartta laskija
free counters
Lippulaatikko
free counters
Täällä arvontaa

Hempukan Höpötykset http://hempukan.blogspot.com

08.02.2012 - 10:48

Sunnuntaina olin tyttären luona kylässä. Ja niinkuin aina siinä jutustelun lomassa otin neuleeni esille, puikot alkoi suhisemaan. Maija (9v) istui viereeni oman neuleensa kanssa. Hän oli saanut sukan kärkikavennusvaiheeseen. Siinä sitten neuvoin kuinka se tehdään, kuten kuvasta näette sukka on valmis ja Maijan itsensä kutoma alusta loppuun. Kasvoilla näkyi iloinen ilme, olihan yksi ISO urakka saatu loppuun. Kysyin toisesta sukasta, vähän oli sellainen olo, että taidan jättää yhteen sukkaan, mutta kun sanoin, että lankaa löytyy niin Maija loi silmukat seuraavaan sukkaan.

Ilmestyipä siihen samaan neulonta kööriin toinen tyttö Iida (11v) Hän oli etsinyt myös sukkalangan ja hänelle loin silmukat. Siinä myö sitten istuttiin ja neulottiin, mummo ja kaksi tyttärentytärtä. Hetki on äärettömän arvokas.    Tuubikaulahuivit löysivät ottajansa ja sanoin, että nämä kaulassa ei sitten kiipeillä missään telineissä eikä puissa, koska siitä huivista voi jäädä kiinni johonkin oksaan.  Pakkanen tuli takaisin, aamulla oli -32,3. Nyt en enää tykkää yhtään kylmästä.

 

Tänään on hyvämieli, kun saanut jakaa omia oppimiaan taitoja lapsenlapsille. Muistan kuinka oma Saimi-mummo opetti virkkauksen saloja ja teimme yhdessä käsitöitä. Nyt olen itse samassa tilanteessa, minulla on vaan useampi oppimaan halukas.

sude kirjoitti 08.02.2012 - 16:12
Kylläpä Maija nuorena oppi sukan kutomaan, toiset kun ei opi ikinä. Mutta onhan Maijalla ihana mummo joka opettaa :)
sude kirjoitti 08.02.2012 - 16:13
Kylläpä Maija nuorena oppi sukan kutomaan, toiset kun ei opi ikinä. Mutta onhan Maijalla ihana mummo joka opettaa :)
Armi kirjoitti 08.02.2012 - 16:26
Ihanaa =) Omat tyttäret kans kovasti opettelevat ja on se kyllä mukava nähdä että taito periytyy =)
Anneli kirjoitti 08.02.2012 - 16:35
Hienoa että saat tyttöjä opettaa. Näyttää olevankin hyviä oppilaita :DD
Tuta kirjoitti 08.02.2012 - 17:35
Tiedän tunteen... kauniin sukan lapsenlapsesi oli neulonut:-)
-maria- kirjoitti 08.02.2012 - 17:43
Kuulosti kyllä mukavalta kuvauksesi yhteisestä hetkestänne!
Tarja kirjoitti 08.02.2012 - 17:52
On todellakin hienoa ! Minä tulen vierailemaan sivuillasi aina vaikka itse nyt lopetinkin... en tiedä tasan tarkkaan miksi... toinen lapsenlapsi kun syntyi niin... on tunne etten vaan enää saa tätä aikaiseksi... Tulen pian sivuillesi pistäytymään terv. tatellun. tekeleet....... tarja
JANSKU kirjoitti 08.02.2012 - 18:00
ai kuinka ihanaa teillä onkaan ollut, tosi mukavaa kun jaat kädentaitojasi lapsille:) niitä tarvitaan vielä paljon ...
orvokki kirjoitti 08.02.2012 - 18:45
On varmasti ihana tunne kun voi opetaa tyttöjä ja kun he oppivat.
Todella hyvin olet opettanut tyttöä kun noin hienon sukan on saanut aikaiseksi siitä jää kiva muisto molemmille pitkäksi aikaan.
Mimosa kirjoitti 08.02.2012 - 19:05
Tuo neulontahetki kuulostaa kyllä ihanalta :-) Itsellänikin on paljon kivoja muistoja, kun ollaan yhdessä isovanhempieni kanssa tehty kaikkea leipomisesta askarteluun ja virkkaamiseen :-)
vilukissi kirjoitti 08.02.2012 - 19:13
Yritin Pyryä (3v.), että olisi kutonut kanssani, mutta taisin olla liian aikaisin matkassa...poika vti puikot siinä silmänräpäyksessä pois työstäni ja sanoi Pylyn lumpupuikot! Ihanaa, kun tytöt neulovat!

Muista käyttää lämmintä ulkona, jos hiukset eivät ole suojaamassa arkaa päänahkaa! Isosti halauksia!
vilukissi kirjoitti 08.02.2012 - 19:54
Kiitos Jaanasein!!!
RANTAPUIKKO kirjoitti 08.02.2012 - 20:16
Aivan ihana tilanne =D
Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaaa...
Leila kirjoitti 08.02.2012 - 20:32
Sinulla on ollutkin mukavaa puuhaa. Eipä sen hienompaa kun opettaa lapsenlapsiaan kutomaan...meillä jo viisivuotiaskin kokeili silmukoitten kutomista ja isompi tyttö on tehnyt monet lapaset.


Leila
Nettimartta kirjoitti 08.02.2012 - 20:47
Noin ne taidot siirtyvät sukupolvelta toiselle. Upeeta.
Tuula kirjoitti 08.02.2012 - 21:01
Tosi kiva tää sun blogi. Lueskelin oikein ajan kanssa, ja kiva mieli tuli monesta kohtaa. Ihana tuo teidän yhteinen neulontahetki pienten tyttöjen kanssa. Mulla on tuo peukalo niin keskellä kämmentä, ettei synny mitään tuollaisia ihanuuksia, mutta onneksi saadaan meidän pienten kanssa opiskella kitaransoittoa, sekin on kivaa.
Jatka blogittamista, kirjoitat niin kivasti, tosi kiva on lukea.
Kylmää piisaa, muista laittaa sytomyssy päähän lämmittämään :). Tsemppiä muutenkin ja mahdollisimman hyvää ja vähäkipuista vointia.

Tuula Heinolasta
Ingi kirjoitti 08.02.2012 - 21:12
Tärkeää jakamista - sellainen on sukupolvien ketju!
Sari kirjoitti 08.02.2012 - 21:36
<3 Ihana!
anki kirjoitti 08.02.2012 - 22:00
Ihania hetkiä olet saanut viettää lapsenlasten kanssa. Noin se taito siirtyy eteenpäin. Taitavia tyttöjä ja hyvä opettaja!
Huopatossunen kirjoitti 09.02.2012 - 06:48
Hienoja hetkiä sekä isoäidille että lapsenlapsille :)

Meidän pojat rakentelevat naapurin miehen kanssa kaikenlaista, hän kun on eläkkeellä ja taitava käsistään.
Marjut kirjoitti 09.02.2012 - 07:31
Varmasti tosi ihana hetki! Minulla ei ole vielä lapsenlapsia eivätkä omat lapset ole kiinnostuneita. Mutta jos kiinnostus on vain hypähtänyt yhden sukupolven yli:)
Amalia48 kirjoitti 09.02.2012 - 08:34
Ihanaa kun tyttärentyttäret neuloneet puikot kilkkuen mummon (kuten itse tykkään kutsuttavan) kanssa "kilpaa".
Jaana mistäs arvasit neulomisestani huomauttelijan olevan ihan ripirinnan kanssani ja saman pöydän alla jalkojaan pitävän ainaski syöntiaikaan (jo yli 37v), mutta sattui tässä toinenki asia joka iski kuin puukon selkääni ja se sattu.....käsittelen nyt sitä itsessäni, jospa jaksaisin siitä päästä ylitte:(.
Jaksamisia sinulle ystävä!
Tuitun Tupsut kirjoitti 09.02.2012 - 15:10
Ihana mieliin painuva hetki teillä, jonka lapset muistava aina. Tasaista ja kaunista kutoo sinun lapsenlapsesi vaikka on vasta yhdeksän vuotta. Taitavia lapsia.
Hyvää loppuviikkoa sinulle.
tupu kirjoitti 09.02.2012 - 19:35
tuo kuulostaa ihanalta:))
Salomea kirjoitti 10.02.2012 - 10:41
Ihana aurinko paistaa Kuopiossa taivaan täydeltä. Varmaan sielläkin hiukista luopuminen on ikävää ja hiisin kylmää. Voimia hoito jaksolle. Minun viisikostani isoimmista vain yksi kinuaa neulonta opetusta Rinssi, ylläri. Hän täyttää kuusi joten jospa antaisin neuloa vaikka juhlan kunniaksi. Naulaa ja vasaroi avoin oppiva mieli on tärkeä taito elämän turuilla. En ole opettanut vaikka on pyytänyt ettei tule pettymystä kun sormet eivät vielä pysty. Ihanaa kun opetit aloittamaan sen toisenkin, mikä ihan vaan pakosta on tehtävä kun on kaksi jalkaa : ) Elämän hyviä hetkiä, minulle yksi tytöistä tuli taannoin kertomaan miten hän rakastaa minua. Hyvä etten alkanut itkeä!
miutsi kirjoitti 11.02.2012 - 15:34
Noi on ihania hetkiä, kun seuraavan (tai sitä seuraavan) sukupolven kanssa tehdään yhdessä. Meilläkin on neitokainen innokas käsityöläinen :)
Niina kirjoitti 11.02.2012 - 21:34
Ihana tarina yhteisistä käsityöhetkistä.
Meilläkin poika halusi eilen askarrella ystäväkirjan. Minä jakelin materiaaleja ja hän suunnitteli. Minä sain lopuksi liimata kuumaliimalla.
Leena/Tekevät Kädet kirjoitti 13.02.2012 - 10:01
Voi miten sydäntä lämmittää kertomasi! Tiedän ja tunnen tuon tunteen paremmin kuin hyvin omien lastenlasteni kanssa! Mukavaa viikkoa Sinulle!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code